Koiran kanssa uimaan vai vesimatolle?

Koirilla vesiharjoittelua pidetään yleisesti hyvänä harjoitusmuotona moneen asiaan, mutta mitä eroja eri vesiharjoitusten, eli uimisen ja vesimattoharjoittelun välillä on?

Monet koirat rakastavat uimista ja kesällä kannattaa ehdottomasti hyödyntää luonnonvesiä niin paljon kuin mahdollista.

Kuntoutujilla (esim.polvi tai selkävaivainen) uimisen suhteen on kuitenkin asioita, mitkä on syytä ottaa huomioon:

• Selkävaivainen vesipeto ei kaihda kylmää vettä, mutta kylmässä vedessä uidessa lihaksisto jännittyy entisestään, mikä lisää riskiä selkäkivun pahenemisesta. Sillä oli selkävaivan taustalla mikä tahansa syy, myofaskiaaliset kireydet on usein osa oireilua. Lisäksi vesihännän riski on iso kylmässä vedessä uidessa.
• Leikkauksesta kuntoutuva koira hyötyy vesiharjoittelusta, mutta luonnonvesissä harjoittelun voi aloittaa vasta huomattavasti myöhemmin kuin kontrolloituun vesimattoharjoittelun. Luonnonvedessä muuttuvia tekijöitä on enemmän; olosuhteet, sää, rannan profiili, muut liikkujat jne.. Vedessä saatetaan myös helposti innostua liiaksi, jolloin kontrolli katoaa ja vahinkojen riski lisääntyy.
• Uintitekniikka. Hyvällä tekniikalla uidessa koira käyttää kehoaan tehokkaasti ja rennosti. Huonosta tekniikasta sen sijaan on useita eri versioita, mutta usein ne kaikki ajavat koiran jännittyneeseen asentoon, jolloin uimisen hyödyt on vähäisemmät.

Uiminen vs vesimatto kuntoutuksessa

Polvileikkauksen jälkeisestä kuntoutumisesta löytyy jopa hieman tutkittua tietoa. Uiminen ja vesimattoharjoittelu molemmat kehittävät hyvin jalan käyttöä leikkauksen jälkeen. Uidessa koira koukistelee voimakkaasti takajalkojaan ja siksi se kehittääkin hyvin polven koukistusta, mutta vesimatolla sen sijaan saadaan harjoitettua paremmin polven ojennusta ja painon varaamista jalalle, näitä ei tule uidessa. (Marsolais 2002; Jacksone ym. 2002). On myös tärkeää muistaa, että polven liian voimallinen koukistelu on usein kiellettyä useita viikkoja, jopa kuukausia (polvi)leikkauksien jälkeen, joten uimaan ei sinä aikana ole asiaa.

Myös välilevytyrästä kuntoutujille suositellaan vesiharjoittelua aloitettavaksi mahdollisimman pian. Halvaantuneille koirille on tärkeää saada jalkoihin liikettä ja sitä tulee jopa paremmin uidessa kuin vesimatolla. Kuntoutumisen myöhemmässä vaiheessa sen sijaa vesikävely on perustellumpaa, sillä silloin halutaan harjoitella kävelemistä ja saada siihe lisää voimaa & hallintaa.

Uiminen kehittää hyvin kestävyyskuntoa 

Lukemassani kirjallisuudessa uimista pidetään näistä kahdesta parempana keinona kehittää kestävyyskuntoa. Hevosilla uimista on tutkittu jo kohtuullisesti ja näissä julkaisuissa viitataan uimisen olevan ensisijaisesti kestävyyskuntoharjoittelua (Monk 2016).

Energiankulutukseen vedessä vaikuttaa vauhti, liikkumistekniikka, veden lämpötila ja  kävellessä veden korkeus. Vaikka syvä vesi vastustaa enemmän, se myös kannattelee, vähentäen rasitusta. Uimista sen sijaan tehdään aina tehokkaasti. Uimisen puolesta on sanottava, että se on usein koirille hauskempaa ja enemmän leikkiä. Sitä jaksetaan myös tehdä kauemmin verrattuna vesimatolla kävelemiseen. 

Ihmisillä uimisen ajatellaan yleisesti kuluttavan noin neljä kertaa enemmän energiaa verrattuna siihen, että henkilö olisi juossut vastaavan matkan kuivalla maalla. Koirille vastaavaa tutkimusta ei ole tiedossani, mutta tätä samaa voidaan pitää suuntaa-antavana myös koirille. (Monk 2016.)

Yhteenvetona voidaan todeta, että uiminen kehittää uimiskuntoa ja kävely kävelemistä. Kävelyn liikemallia ei voida harjoitella uimalla, mutta se voi silti olla hyvää tukiharjoittelua.

Kuntoutuksen näkökulmasta pidän vesimattoa monipuolisempana, turvallisempana, tarkempana ja tehokkaampana harjoitusmuotona. Myös urheilukoirille saadaan täsmällisemmät harjoituksen vesimatolla, olosuhteiden ollessa kontrolloidummat.  Uiminen sen sijaan sopii erinomaisesti yleiskunnon kehittämiseen/ylläpitoon tai vaikkapa osana kuntoutumista sen myöhemmässä vaiheessa. 

Lähteet ja lisälukemista

Jackson, Mills, Stevens & Barnett. 2002. Joint kinematics during underwater treadmill activity. Second international symphosium: on rehabilitation and physical therapy in veterinary medicine. Knoxville.

Marsolais GS, Dvorak G, Conzemius MG. Effects of postoperative rehabilitation on limb function after cranial cruciate ligament repair in dogs. J Am Vet Med Assoc. 2002 May 1;220(9):1325-30. doi: 10.2460/javma.2002.220.1325. PMID: 11991410.

Michelle Monk. 2016. Animal physiotherapy. Aquatic therapy. (225-237).

Essential facts of physical medicine, rehabilitation and sports medicine in companion animals. 2019. Aquatic therapy. Marion Mucha (s.175-200).