Koiran rakenteen vaikutus liikkumiseen – etuosa.

On selvää, että koiran rakenne vaikuttaa sen kehon käyttöön ja liikkumiseen – Mutta tiedätkö millä tavalla? Tässä kirjoituksessa tutustutaan rakenteen ja luuston lainalaisuuksiin, sekä etuosan rakenteen ja luuston mittasuhteiden vaikutukseen kehonkäytössä. Lisäksi pohditaan hieman myös eri rakenteiden kuormittavuutta.
Kirjoitussarjan seuraavassa osassa aiheena on takaosan rakenne. 

Ellei toisin ole mainittu, lähteenä on käytetty Zink & Schlehr (2020) artikkelia: Working dog structure: evaluation and relationship to function. 

Koiria on  joka koossa ja muodossa

Lähteenä Fisher & Lilje, 2014

Koiran käyttötarkoituksen tulisi aina olla rakenteeseen sopiva ja toisinpäin. Vaikka kaikilla koirilla anatomia on periaatteessa samanlainen, mutta käytännössä näin ei aina ole. Esimerkiksi etujalassa, luiden, lihasten ja ligamenttien suhteet toisiinsa voivat vaihdella suurestikin rodun käyttötarkoituksesta (eli jalostuksesta) johtuen.

Vaikka koiraroduissa on valtavasti eroja, geenitutkimus on osoittanut, että vaikka kuinka risteyttäisimme, emme voisi koskaan tehdä koiraa, jolla on vinttikoiran vartalo ja molossikoiran pää. Luuston osalta keho voidaan luokitella joko voima tai nopeus -tyyppeihin. Erot luustossa ovat merkittävimmät pään ja lantion rakenteessa sekä putkiluiden paksuudessa sekä tietysti kehon mittasuhteissa. “Voimatyypillä” lantio ja kallo ovat leveämmät, jalkojen pitkät putkiluut pyöreämmät ja paksummat. Nopeusominaisuuksiin painottuvalla koiralla putkiluut ovat ennemmin soikiot ja rakenne kapeampi. 

FunFact: Esimerkiksi Greyhoundilla luut murtuu puolet pienemmällä voimalla verrattuna Pitbulliin, mutta greyhoundilla luut ovat 60% joustavammat Pitbulliin verrattuna. Kummallekin rodulle nämä ominaisuudet ovat käyttötarkoituksessaan merkittäviä: Greyhoundin elastinen luu kestää kovaa vauhtia ja suunnan muutoksia, kun taas paksut luut tukevat nopeita vahvoja kiihdytyksiä ja kestävät ulkoista voimaa.

Ainakin minulle tuli yllätyksenä, että kaikilla koiraroduilla koosta riippumatta raajojen luiden suhteellinen pituus on yllättävän sama oli sitten kyseessä Chihuahua tai Saksanpaimenkoira. Keskimääräisesti luiden suhteellinen pituus on: Lapaluu 28% olkavarsi 27%, kyynärvarsi 30% ja ranteen alapuolinen osa 16%. Näin ainakin todettiin Fisher & Lilje (2014) tutkimuksessa, jossa oli mukana 32 eri koirarotua ja yhteensä yli 300 koiraa.

Toki ääripäiden välillä rakenteiden erot on selkeämmät, esim. Corgeilla lapaluu on suhteessa pidempi ja kyynärvarsi lyhyempi verrattuna keskivertoon. Tässä puhutaan kuitenkin enimmilläänkin alle 10% suhteellisista eroista. Takajaloissa erot rotujen välillä on vieläkin pienempiä. 

Kaulan ja ylälinjan rakenne

Pitkän kaulan ajatellaan olevan heikko, jolloin esim. esineiden kantaminen voi olla koiralle erityisen kuormittavaa. Lyhyt kaula sen sijaan vaikuttaa tasapainoon, sillä se ei salli pään liikettä tasapainotellessa tai vaikka vain normaalissa liikkeessä. Tällöin koko kehon liike jää lyhyemmäksi (töpöttävämmäksi). Lyhytkaulaisista roduista hyvä esimerkki on Bulldogit.

Parhaimmillaan kaula ja niska on rakenteeltaan siis keskimittainen.

Kaulan ja selän liittymän yleisesti hyväksi rakenteeksi ajatellaan, ettei liittymä ei saisi olla liian jyrkkä ja selkälinjan tulisi olla suora. Selän normaaliin rakenteeseen kuuluu pieni notko rintarangan loppuosassa, tämä johtuu nikamien rakenteesta. Joillain roduilla lanneselkä kaartuu luonnostaan hieman pyöreäksi, mutta voi olla myös merkki kivusta tai lihaskireydestä.

Korostunut notkoselkäisyys sen sijaan kertoo usein heikoista vatsan lihaksista ja oman kokemukseni mukaan aiheuttaa usein kipua, epämukavuutta tai liikkumishaluttomuutta koiralle. 

Etujalat

Koirien jalkojen rakenteessa puhutaan usein kulmauksista. Tällä tarkoitetaan lapaluun asentoa pystysuoraan linjaan nähden sekä lapaluun, olkavarren ja kyynärvarren suhdetta toisiinsa.

Koirilla, joilla on hyvä etujalan kulmaukset, on myös enemmän lihasmassaa lapojen alueella (triceps, supraspinatus, infraspinatus) koska suuremmat kulmaukset tarvitsevat enemmän lihaksiston tukea. Mitä suorempi lapakulma on, sen isompi rooli luisilla rakenteilla on nivelten tukemisessa ja päinvastoin. Suoremmassa etujalassa on myös luonnollisesti vähemmän joustoa ja iskunvaimennusta esim. hypyistä alastuloissa ja myös vähemmän mahdollista voimantuottoa (koska lihaksisto jää pienemmäksi).

Olkavarren pituus voi myös vaihdella. Mikäli olkavarsi on lyhyt, loppuosa etujalasta jää vartalon etupuolelle. Myös olkavarren ja kyynärvarren välinen kulma jää suoremmaksi. Tässäkin kulmauksen suoruus vaikuttaa samalla tavalla kuin lapakulman kanssa: mitä suurempi kulma, sen enemmän lihasta ja vähemmän iskua nivelille.

Fisher & Lilje tutkimuksessa olkavarren pituus koiran etujalan kokonaispituudesta on keskimäärin 27% ja vaihtelee rotujen välillä hyvin vähän (alle 1%). Eli toisinsanoen olkavarren pituus ei vaikuttaisi muuttuvan yhtä paljon kuin lapaluun ja kyynärvarren pituus. Mielenkiintoista olisi tietää millaiset luuston mittasuhteet on meidän kotimaisilla koiraroduilla. Harmillisesti Zink & Schlehr (2020) eivät olleet käsitelleen artikkelissaan lapaluun pituuden merkitystä kulmauksiin ja liikkeeseen, sillä kuten jo aiemmin mainitsin, sen suhteellinen pituus vaikuttaa vaihtelevan melko paljon.

Riittävät etujalan kulmaukset mahdollistavat koiralle tehokkaan ja joustavan liikkeen, myös askel on pidempi. Yhden askeleen ottaminen vaatii aina liki saman määrän energiaa, joten paljon liikkuvalle koiralle on energiatehokkaampaa ottaa yksi pitkä askel kuin monta lyhyttä.

Suoraan edestä tarkasteltuina on on normaalia, että etutassut kääntyvät hieman ulospäin koiran ollessa rentoutunut. Suora liike on kaikista tehokkain voimantuoton kannalta ja aiheuttaa vähiten kuormitusta myös nivelille. Jos etujalat ovat kääntyneenä ulospäin, se lisää kuormitusta nivelille ja ligamenteille.

Lapaluun kulmaus ja olkavarren pituus ovat periytyviä asioita, mutta eivät yhdessä periytyviä. Molemmilla on merkittävä vaikutus etuosan rakenteeseen ja käyttöön.

Lihaskunnon merkitys

Etujalkojen kulmauksiin voidaan myös jonkin verran vaikuttaa liikunnan ja harjoittelun avulla. Luustoa ei tietenkään voida muuttaa, mutta lihaksistoa vahvistamalla voidaan saada lisää kulmauksia, parempaa joustoa ja enemmän iskunvaimennusta nivelille. 

Suorat kulmaukset eivät ole optimaaliset liikkumiseen, mutta monet koirat pärjäävät niiden kanssa hyvin. On kuitenkin selvää, että ylimääräinen kuormitus, kuten ylipaino lisää todennäköisyyttä ongelmille.

Lopuksi

On hyvä erottaa rakenteen yleinen tarkastelu näyttelytuomareiden arvioinneista. Näyttelyissä koiran rakennetta ja liikkumista verrataan aina rotumääritelmään. Näyttelyissä vaikuttaa myös tuomarin omat mieltymykset. Tässä rakenteesta puhuttaessa on pohdittu sen vaikutuksia liikkumiseen yleisesti.

Lähteet ja lisälukemista

Fisher & Lilje. 2014. Dogs in motion.

Zink & Schlehr (2020) artikkelia: Working dog structure: evaluation and relationship to function. 

Kuvalähteet:
Kuvat 1 & 2 Kuvapankki Canva. 3 & 4 oma piirros Zink & Schlehr julkaisuun pohjautuen