fbpx

Syksy on syystä tai toisesta koirilla jännevaivojen aikaa, varsinkin hauisjänteen vaivoja tuntuu olevan paljon. Metsästyskoirat, erityisesti seisojat, ovat jännevaivoissa hyvin edustettuina, mutta vaiva voi tulla kenelle tahansa karvoihin katsomatta. 

Tässä kirjoituksessa kerron lyhyesti, mitä tendinopatia on, sen jälkeen tutustutaan hauiksen anatomiaan, sen ongelmiin sekä tendinopatian hoitoon ja kuntoutukseen.

Mitä on tendinopatia

Tendinopatia tarkoittaa jänteen alueelle paikallistuvaa kipua, johon liittyy suorituskyvyn laskua. Myös turvotus tai muutokset jännekudoksen rakenteessa ovat mahdollisia. Tendinopatialle ei ole yksittäistä selittävää taustatekijää eikä yhtä kaikille toimivaa hoitomuotoa. Kuitenkin, kuten kaikkien tuki-ja liikuntaelinvammojen taustalla, niin myös tendinopatiassa yleisin altistava tekijä on ylikuormitus.

Jännekipuja voidaan luokitella monella tapaa ja hyvin spesifisti kivun aiheuttajan mukaan. Tendinopatia on kuitenkin vakiintunut käsitteeksi puhuttaessa jännekivusta, johon ei liity traumaa. Aikaisemmin jännevaivoissa on puhuttu paljon myös tendiniitistä (=tulehdus) tai tendinoosista (=rappeuma ilman tulehdusta).

Tendinopatiaan kuuluu yleensä muutoksia jännekudoksessa (esim. rappeuma), mutta ei yleensä inflammaatiota (tulehdus).

Tendinopatia on kuormitukseen liittyvää kipua, joka heikentää suoritus- ja toimintakykyä.

(Movedoc 2023)

Tendinopatiaa voi tulla periaattessa minne vain, missä on jännekudosta. Tyypillisimpiä paikkoja koiralla on kuitenkin olkanivelen alueella hauiksen tai supraspinatuksen jänne, takajalassa akilles- tai patellajänne ja lantion alueella iliopsoas-lihas.

Hauis

Hauislihas on koiralla pienehkö ja jänteinen. Se kulkee kahden nivelen yli: olka- ja kyynärnivelen. Lihaksen yläkiinnityskohta on lapaluun alaosassa, mistä se pujahtaa kahden luisen kyhmyn välistä sisäpuolelle ja jatkaa matkaa olkavarren sisäpuolella, missä varsinainen lihasosa on. Sen jälkeen lihaksesta jakautuu kaksi jännettä, joista toinen kiinnittyy värttinäluuhun ja toinen kyynärluuhun molemmat aivan luiden yläosaan, etupinnalle, heti kyynärnivelen alapuolelle. 

Lihaksen tehtävä on tukea olkaniveltä, ojentaa olkaniveltä ja koukistaa kyynärniveltä.

Kuvista vasemmanpuoleisessa näkyy olkanivelen rakenteet sisäpuolelta ja suoraan edestä tarkasteltuna. Hauisjänteen yläosa on merkattu, ja kuten huomaatte, jänne on paksu. Lähellä yläkiinnityskohtaa on poikittainen ligamentti tukemassa jännettä luiseen uraan. Tästä jännekudos muuttuu lihakseksi ja alakiinnityskohtaa kohti taas jännemäiseksi. Oikealla kuvassa 2 kokonaiskuvaa lavan sisäpuolen lihaksista.

Kuva 1
Kuva 2

Kuvalähteet: Kuva 1 oma arkisto, kuva anatomian mallista. Kuva 2 Anatomian piirroskuva omista muistiinpanoista, tekijä tuntematon.

Tendinopatian lisäksi hauikseen (usein yläkiinnityskohtaan) voi tulla vaurioita ja repeämiä, myös jännettä paikoillaan pitävä ligamentti voi revetä, jolloin jänne pääsee liikkumaan ja silloin puhutaan hauisjänteen luksaatiosta. Myös lihasvauriot on mahdollisia. (Bockstachler 2019)

Oireet

Koirilla oireena nähdään usein jonkin asteista ontumaa, se voi olla alkanut äkillisesti tai vaivannut pidemmän aikaa aina kovemman rasituksen jälkeen. Kuten aiemmin mainitsin, jänne voi olla myös puristusarka ja varsinkin venytyksessä saadaan usein kipureaktio. (Bockstachler 2019.)

Hoito ja kuntoutuminen

Eläinlääkäri diagnosoi hauisjänteen tendinopatian ontumatutkimuksessa ja antaa ensihoito-ohjeet sekä suositukset jatkoon. Pehmytkudoksen vauriot ei näy röntgenissä, mutta tietääkseni ainakin jänteen kalkkeumaa tai luun reaktioita voidaan nähdä. Hyvin usein ensisijainen hoito on fysioterapia. Myös kortisonipistoksia voidaan antaa, mutta kortisonin ajatellaan haurastuttavan jännettä, minkä takia se ei ole ensisijainen vaihtoehto. Oireiden jatkuessa ja ollessa vakavaa, jänne voidaan katkaista kirurgisesti.

Hauisjänteen tendinopatian kuntoutus voidaan aloittaa eläinlääkärin diagnoosin perusteella. Usein koira ohjataan hihnaliikuntaan ja tarvittaessa jopa hetkelliseen lepoon, jotta mahdollinen ontuma saadaan rauhoittumaan. Täyslepo ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Fysioterapia voidaan aloittaa heti ja aluksi siinä keskitytään jännealueen verenkierron edistämiseen joko käsittelyn ja/tai fysikaalisten hoitojen avulla. Aineenvaihdunnan lisääntymisellä pyritään edistämään kudoksen paranemista. Toisinaan laserhoito kuurina on hyväksi antamaan vauhtia paranemiselle. Myös liikuntasuunnitelman tekeminen on tärkeä osa fysioterapiaa. Normaaliin elämään kuntoutuminen on yksilöllistä, mutta se vie yleensä useita kuukausia ja vaatii omistajalta roppakaupalla kärsivällisyyttä. 

(Marcellin-Little, Levine & Canapp 2007; Edge-Hughes 2007)

Ennaltaehkäisy

Liikunnan asteittainen lisääminen on tärkeää. Mikäli rasitus kasvaa liian nopeasti, joudutaan ottamaan askeleita taaksepäin kuntoutuksessa ja kuntoutumisaika pidentyy. Liikunnan tukena tehdään mahdollisuuksien mukaan monipuolista terapeuttista harjoittelua jänne- ja lihaskudoksen vahvistamiseksi. Varsinkin kroonisissa tapauksissa joudutaan usein huomioimaan lihastasapainoa laajemmaltikin, kuin vain hauiksen osalta. 

Kuntoutumiseen liittyy myös mahdollisten altistavien tekijöiden poissulkeminen, on hyvä miettiä, mistä ylirasitus johtuu. Esimerkiksi epäsopivat valjaat voi rajoittaa etujalan liikettä ja altistaa jonkin alueen ylikuormitukselle. Hauiksen ylikuormitusta voisi periaatteessa aiheuttaa liian lähellä kainaloa oleva vatsaremmi, joka rajoittaa etujalan taaksevientiä ja siten lisää kuormitusta jalan/lavan etuosan lihaksille.

Parhaita keinoja ennaltaehkäistä ylirasitusta niin tendinopatiassa kuin muissakin tuki- ja liikuntaelinvaivoissa on monipuolinen liikunta, lihashuolto tarpeen mukaan, sopivat varusteet sekä palautumisesta ja verryttelyistä huolehtiminen. Myös ylipaino on merkittävä riskitekijä jänteen kiputiloille.

(Marcellin-Little, Levine & Canapp 2007; Edge-Hughes 2007)

Lopuksi

Koirilla kaikista tendinopatioista hauisjänteen vaivat tuntuvat olevan yleisimpiä. Miksi niitä tulee eniten juuri syksyllä – siihen syitä voi vain arvailla. Itse epäilen, että kelien viilenemisen myötä koirat liikkuvat enemmän ja maa voi olla märkää ja siten altistaa liukastumisille. Liukastumisen aiheuttama hetkellinen ylikuormitus voi myös olla osana vaivan syntyä.

Kuntoutumiseen ei yleensä riitä pelkkä lepo, vaan tarvitaan myös sopivaa ärsytystä kudoksille, sillä ilman kontrolloitua rasitusta vaiva uusiutuu todennäköisesti herkemmin.

Lähteet ja lisälukemista

Bockstahler (Toim.), Wittek, Levine, Maier & Mills. Essential Facts of Physical Medicine, Rehabilitation and Sports Medicine in Companion animals. 2019. VBS.GmbH. Bebenhausen.

Marcellin-Little DJ, Levine D, Canapp SO Jr. The canine shoulder: selected disorders and their management with physical therapy. Clin Tech Small Anim Pract. 2007 Nov;22(4):171-82. doi: 10.1053/j.ctsap.2007.09.006.

Edge-Hughes, L. 2007. Canine treatment and rehabilitation for orthopaedic conditions. Teoksessa Animal physiotherapy. Toim. McGowan, C. & Goff, L Wiley: Blackwell.

Movedoc. Koulutusmuistiinpanot: Tendinopatian ABC. www.movedoc.fi (viitattu 29.9.2023)

Lisälukemista: http://pienelainortopedia.blogspot.com/2018/01/koiran-olkanivelen-tavallisimmat-vammat.html

Kategoriat: blogi

0 kommenttia

Vastaa

Avatar placeholder

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Wordpress Social Share Plugin powered by Ultimatelysocial