“Kurre” -tempussa vaanii vaaroja

Kuinka monen koiran lempitemppu on “kurre” tai “istu nätisti”? Varsinkin useat pikkukoirat tarjoavat temppua mielellään, mutta temppu voi itse asiassa olla jopa haitallinen koiralle – tiesitkö sen?

Joitain vuosia sitten “Kurre” oli jonkinlainen trenditemppu opettaa koiralle ja sitä käytettiin myös harjoitteena keskivartalolle. Fysioterapeuttien keskuudessa tempusta/harjoitteesta kuitenkin viriää säännöllisesti keskustelua, ja pääosin kriittistä sellaista. Kurresta on vaikeaa löytää muuta positiivista sanottavaa, kun että se näyttää hassulta.

Miksi siis “kurre” voi olla haitallinen koiralle:

1. Asento ei ole toiminnallinen. Koira liikkuu neljällä jalalla, en keksi yhtään tilannetta, missä koira olisi luonnostaan “kurre”-asennossa. 
2. Sen ei ole todistettu kehittävän keskivartalon lihaksia tai edes aktivoivan niitä. Joku saattaa mieltää kurren core-harjoitteeksi, mutta emg-mittauksissa koiran ollessa tässä asennossa, ei ole saatu mitattua keskivartalon lihaksiin juurikaan aktiivisuutta. 
3. Asennossa fasettinivelet (selkärangan pienet nivelet) joutuvat suuren rasituksen alle, minkä on esitetty voivan johtaa nivelpintojen tasoittumiseen ja nivelten liialliseen liikkuvuuteen, mikä voi taas johtaa kehon omaan tapaan lisätä alueen stabiliteettiä – eli spondyloosiin. Onkin mitattu, että koiran seistessä kahdella jalalla ja etujalkojen ollessa tuettuina, fasettiniveliin kohdistui 15-80 newtonia painetta kun kurre-asennossa painetta kohdistui 160-185 newtoniin. Tämä tarkoittaa sitä, että pystyasento ilman etujalkojen tukea aiheuttaa suurempia kuormituksia nivelten sivuosille.
4. Koirille ei ole kehittynyt  samanlaisia stabiloivia rakenteita selkärankaan kuten kaksijalkaisille. Verrattuna ihmisiin, koirilta puuttuu ligamentteja lantion ja lannerangan alueelta sekä rintarankaa sivuttaisessa suunnassa tukevia ligamentteja.

Fysioterapeuttina, ohjatessani harjoitetta asiakkaalle, tarvitsen sille aina hyvät perusteet: miksi tämä harjoite, mitä sillä haluan saavuttaa, onko se turvallinen, mitkä on sen riskit, onko se siirrettävissä toimintaan jne. ja tämän pohjalta “kurrelle” on vaikeaa löytää perusteita. 

Näen kurre-harjoitteessa paljon enemmän riskejä kuin hyötyjä perustuen yllä mainittuihin seikkoihin. On olemassa paljon sitä tehokkaampia, toiminnallisempia ja turvallisempia keskivartaloharjoitteita. Eläinten kanssa on parasta, jos pystyy pitäytymään liikesuunnissa, mitkä ovat niille toiminnallisia, silloin ollaan usein turvallisemmilla vesillä. 

Lopuksi

Tällä hetkellä saatavissa olevan tiedon puitteissa, kaikki koirat eivät siis välttämättä hyödy “kurre” -harjoitteesta, ja joillekin se voi olla jopa riskialtista. Moni eläinalan ammattilainen saattaa suositella harjoitetta asiakkailleen ja ovat sen kokeneet hyödylliseksi, se on ihan ok, jos siihen on riittävät perusteet. Jokainen koira on yksilö ja tilanteet ovat erilaisia. 

Ja jos nyt olet tehnyt “kurrea” koirasi kanssa jo monta vuotta, älä huoli, et ole paha ihminen. Kannattaa kuitenkin ehkä miettiä, kuinka paljon temppua kannattaa tehdä jatkossa ja tarjotaan koiralle turvallista ja monipuolista liikuntaa. 

Eläinfysioterapeutti Laurie Edge-Hughes on kirjoittanut laajasti tästä aiheesta omissa julkaisuissaan ja tämä teksti on kirjoitettu näiden julkaisujen pohjalta.

Lähteet ja lisälukemista:

www.fourleg.com/Blog/290/Stop-Sitting-Pretty!—-Expanded-Viewpoint

BreitS.  Functional adaptations of facet geometry in the canine thoracolumbar and lumbar spine Th10-L6). Ann Anat 184: 379-385, 2002.

Buttermann et al. In vivo facet joint loading of the canine lumbar spine.  Spine, 17(1):81-92, 1992.

Jiang et al. A comparison of spinal ligaments – differences between bipeds and quadrupeds. J Anat 187: 85-89, 1995.

Gregory et al. The canine sacroiliac joint. Preliminary study of anatomy, histopathology and biomechanics Spine 11(10): 1044-1048, 1986.

Evans & deLahunta. Miller’s Anatomy of the Dog, 4th Edition. Elsevier, St Louis, MO, 2013