Harrastuskoiran fyysinen kunto

Oletko pysähtynyt miettimään mikä on liikkumisen ja liikuntaharjoittelun ero? Mikä tekee metsäkävelystä harjoittelua ja milloin se on ‘vain lenkki’? Tai kun koira nousee itse makuulta ylös verrattuna siihen, että ihminen pyytää tekemään sen? Liike voi olla sama, mutta vaikutus ei. Näiden erojen ymmärtäminen on oleellista kun pyrkimyksenä on kehittää fyysistä kuntoa.

Tässä kirjoituksessa keskitytään fyysisen kunnon perusteisiin. Mitä liike tai liikkuminen on, millaisia eri osa-alueita fyysisessä kunnossa on, kuinka kunto kehittyy ja lopuksi muutama sana harjoittelun kohdentamisesta.

Määritelmät kuntoon

Liike tai fyysinen aktiivisuus (physical activity) määritellään miksi tahansa lihasten tahdonalaiseksi toiminnaksi.

Liikunta (physical exercise) on fyysistä aktiivisuutta, joka toteutetaan tiettyjen syiden tai vaikutusten takia, usein harrastuksena tms.

Liikuntaharjoittelu on suunniteltu, johdonmukaista, toistettua ja se tähtää usein yhden tai useamman ominaisuuden kehittämiseen.

Lähde: Käypä Hoito

Eli liikettä on mikä tahansa varpaan heiluttaminen. Lenkki metsässä sen sijaan on liikuntaa, mutta harjoittelua siitä tulee vasta kun se on suunnitelmallista, se toistetaan säännöllisesti ja sen avulla pyritään kohti jotain tavoitetta. Selkeää, eikö vain.

Fyysinen kunto

Aloitetaan määritelmästä ja aletaan sen jälkeen pilkkoa asiaa pienemmiksi osiksi.

Fyysinen kunto (physical fitness) kuvaa liikuntasuorituksen keskeisten rakenteiden tai toimintojen tilaa. Sitä voidaan tarkastella elinjärjestelmien esim. hengitys- ja verenkiertoelimistön tai fyysisten ominaisuuksien, kuten lihaskunnon mukaan. Fyysinen kunto kertoo suorituskyvystä, mikä suhteutetaan yksilöllisiin ominaisuuksiin.

Käypä Hoito

Usein Fyysisen kunnon näkee jaettavan viiteen eri osa-alueeseen: 1. Aerobinen kunto pitää sisällään hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn. Tätä voidaan mitata kuntotestien avulla, koirille ei tietääkseni vielä ole validoitua testiä olemassa ja usein jaksamista käytetään mittarina. 2. Lihasvoima, eli kuinka paljon voimaa lihas voi tuottaa. Voimaa on vaikea testata koirilla, sillä emme oikein voi laittaa lisäpainoja ja tsempata tekemään jotain liikettä useita kertoja, saatika vaatia yksittäisiä maksimeja. 3. Lihasten kestävyys tarkoittaa lihaksen kykyä toimia ilman väsymistä ja on erittäin tärkeä ominaisuus monissa koirien harrastuslajeissa. 4. Liikkuvuus pitää olla kunnossa, koiralla pitää olla riittävä liikkuvuus suorituksen tai harjoitteen tekemiseen. Lopuksi 5. vartalon koostumus, eli rasvan, lihasten ja muun kehon massan suhteita toisiinsa. Äkkiseltään tämä kuulostaa hieman hassulta tässä luettelossa, mutta on oikeasti hyvin oleellinen osa ja liittyy vahvasti harjoittelun spesifisyyteen. Tämä ei siis ole pelkästään sitä, että onko koira lihava tai laiha, vaan vartalon koostumuksen soveltuvuutta suoritukseen tai lajiin. Raskaat koirat eivät ole kovin nopeita, vaikka olisivat hoikkia ja hyvässä kunnossa. Bodaajan kropalla ei voi olla ballerina ja toisinpäin.

Kunnon kehittäminen

Perusajattelu kunnon kohottamisessa perustuu rasituksen sietoon ja sen asteittaiseen nostamiseen (general adaptation syndrome). Kun tehdään harjoitus ja sitä toistetaan useiden viikkojen ajan, elimistöön syntyy stressitila. Muutaman (2-4) viikon aikana elimistö tottuu stressitilaan ja siitä tulee sen uusi normaali. Tapahtuu adaptaatio. Jos kuntoa halutaan edelleen kehittää, pitää harjoittelun kuormitusta lisätä, jolloin taas luodaan uusi stressitila elimistöön ja sama kaava toistuu. Mikäli harjoittelua ei lisätä, positiiviset vaikutukset kehossa säilyvät 4-12vkoa. Ylikuormitusta täytyy tietysti välttää. Sen merkkejä koirilla voisi olla esimerkiksi ruokahalun lasku, väsymys, haluttomuus. Myös loukkaantumisriski nousee merkittävästi ylirasitustilassa.

Kunto kasvaa levossa

Tässä vaiheessa ei voi olla mainitsematta superkompensaatiota. Sen saavuttaminen harjoittelussa on oleellista kehittymisen kannalta. Superkompensaatio on yksinkertaisuudessaan harjoittelun ja palautumisen optimaalinen suhde toisiinsa. Jos palautumisaika harjoittelusta on liian lyhyt (treenit liian lähellä toisiaan), seuraa ylikuormitusta. Jos palautumisaika on liian pitkä, ei kehitystä tapahdu. Hetkellisestä ylikuormituksesta ei tavallisesti ole haittaa ja sitä saatetaan jopa hakea hyvän harjoitusvaikutusten saamiseksi, mutta pitkällä tähtäimellä rasituksen ja levon suhteen tulee olla oikea, jotta kunto kehittyy.

Se mitä harjoitellaan, vahvistuu – Fyysiset ominaisuudet

Fyysiset ominaisuudet ovat osa fyysistä kuntoa ja eri lajit vaativat luonnollisesti erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, kuten bodaajan ja ballerinan kanssa tuli jo ilmi. Ennenkuin ominaisuuksia voidaan yksilöllisesti lähteä kehittämään, on hyvä tietää, mitä eri ominaisuuksia on olemassa.

Karkea fyysisten ominaisuuksien jako on voima, nopeus, taito, liikkuvuus ja kestävyys. Näiden kunkin kategorian alle menee alakategorioita, Esimerkiksi:

Voimaa on maksimivoimaa (iso kuorma, yksittäinen toisto), kestovoimaa (pieni kuorma, paljon toistoja) ja nopeusvoimaa (mahd. paljon voimaa nopeasti).

Nopeus jaetaan reaktionopeuteen (reagointi ulkoiseen ärsykkeeseen, kuten ääneen), räjähtävään nopeuteen (ponnistus) ja liikkumisnopeuteen (juoksunopeus).

Taito pitää sisällään koiraurheilussa tärkeitä ominaisuuksia, kuten ketteryyden, tasapainon ja reaktiokyvyn.

Kestävyyttä on aerobista (matala teho ja pitkä kesto) ja anaerobista (hapetonta, spurtit tai kova intensiteetti). Myös liikkuvuus voidaan jakaa monella tapaa, esimerkiksi aktiivinen, passiivinen ja anatominen.

Lopuksi

Jotta lenkki muuttuu harjoitteluksi, sen pitää olla suunnitelmallista, systemaattista ja tavoitteellista. Kunnon kohottamiseksi levon ja harjoittelun suhteen tulee olla sopiva. Ylikuormitusta kannattaa välttää eläimillä, sillä se voi heikentää koiran motivaatiota harjoitteluun jatkossa.

Eri lajeissa tarvitaan eri ominaisuuksia. Valjakkokoira tarvitsee lihakseen kestovoimaa ja hyvää kestävyyskuntoa kun taas agilitykoira tarvitsee nopeutta, anaerobista kestävyyttä, voimaa ja liikkuvuutta. Periaatteet ja fysiologia harjoittelun taustalla on hyvin pitkälti samanlaista oli kyse sitten ihmisestä tai eläimestä. Eläinalan julkaisuissa lähteinä käytetäänkin yleensä paljon ihmispuolen julkaisuja, kuten minäkin olen tässä tehnyt.

Tulevissa kirjoituksissa lähdetään sukeltamaan yksilöllisemmin eri lajeihin ja niiden vaatimiin ominaisuuksiin, sekä tietysti siihen, kuinka näitä eri ominaisuuksia voidaan kehittää. Pysy kuulolla!

Lähteet:

https://www.kaypahoito.fi/nix01203

McArdle, W. D., Katch, F. I., & Katch, V. L. (2010). Exercise physiology: Nutrition, energy, and human performance. Vancouver, B.C.: Langara College.

McGill, E. A., & Montel, I. (Eds.). (2017). NASM essentials of personal fitness training (5th ed.). Burlington, MA: Jones & Bartlett Learning.

Kenney, W. L., Wilmore, J. H., & Costill, D. L. (2015). Physiology of sport and exercise (Sixth ed.). Champaign, IL: Human Kinetic.

Leslie Eide. Luennot www.onlinepethealth.com

Luentomuistiinpanot avoimen yliopiston liikuntalääketieteen opinnoista 2019-2020.