Iliopsoaksen vaivat ovat tavallisia erityisesti aktiivisilla urheilukoirilla. Vamma voi kuitenkin tulla myös tavallisille kotikoirille äkillisen rasituksen seurauksena. Tämä artikkeli kokoaa yhteen tietoa iliopsoas-lihaksen anatomiasta, vammojen synnystä, oireista sekä hoitokeinoista.
Mikä Iliopsoas?
Iliopsoas muodostuu kahdesta lihaksesta: Iliacus ja Psoas Major.
- Iliacus kiinnittyy yläosastaan suoliluuhun ja alaosastaa reisiluun yläosaan sisäpinnalle (Trochanter minor).
- Psoas major kiinnittyy lannerangan nikamien alapuolelle ja yhdistyy Iliacuksen kanssa yhteisellä kiinnityskohdalla reisiluun yläosassa sisäpinnalla.
- Joissain lähteissä mukaan luetaan myös Psoas Minor, mikä kulkee suurelta Psoas majorin alla, lähellä lannerankaa.
Yksinkertaistettuna: Lihas kulkee lannerangan ja lantion alapuolella kiinnittyen lopulta reisiluun yläosaan sisäpinnalle. Iliopsoas kulkee siis syvällä ja on suoraan tunnettavissa vain pieniltä osin.
Lihaksen pääasiallinen tehtävä on lonkan koukistus, eli käytännössä se liikuttaa jalkaa eteenpäin. Lihas myös osallistuu lannerangan koukistukseen ja on keskivartalon tukilihas.
Käytännössä lihas on aktiivinen laukatessa ja hypyissä. Myös liukkailla alustoilla se voi joutua kovaan rasitukseen. Ylivenytys voi syntyä esimerkiksi. liukastumisen seurauksena.
Miten iliopsoas-vaiva syntyy?
Iliopsoas-lihaksen vaivat on yleisiä erityisesti aktiivisilla ja urheilullisilla koirilla, mutta niitä voi esiintyä myös rauhallisemmilla kotikoirilla.
Yleisimmät syyt:
- Intensiivinen urheilusuoritus
Vauhdikkaat harrastukset kuten agility tai joskus palveluskoiralajit, joissa kiihdytetään, jarrutetaan tai muutetaan suuntaa äkillisesti kuormittavat Iliopsoasta. - Äkillinen rasittavampi liikunta
Rauhallisemmille kotikoirille vaiva voi tulla äkillisesti kasvaneen rasituksen myötä. Lähdetään esimerkiksi vauhdilla jäniksen perään tai innostutaan leikkimään koirakaverin kanssa. Näissä tapauksissa tilannetta pahentaa jos lihaksessa on jo valmiiksi kireyttä tai se ole tottunut kuormitukseen. - Toistuva rasitus ja lihasväsymys
Pitkittyneet, lievemmät iliopsoas-vaivat syntyvät usein toistuvan kuormituksen seurauksena. Esimerkiksi lumihangessa kahlaaminen (esim.lumikenkäily) pitkiä aikoja ilman kunnollista palautumista.
Näiden lisäksi riskitekijöitä on huono liikkuvuus, puutteellinen keskivartalon hallinta, kylmiltään liian rajusti liikkuminen (ei lämmittelyä), lihasväsymys ja yleisesti heikko lihaskunto.
Oireet
Tavallisimpia oireita on ontuminen, haluttomuus hypätä tai haluttomuus liikkua. Joskus koira saattaa koittaa hypätä, mutta heti noustessa vinkaisee ja jättää liikkeen kesken. Koiralla voi myös olla yleistä jäykkyyttä ja makuulta nouseminen voi olla hankalaa. Yleisesti koira pyrkii välttämään lantion ja lonkkien ojennusta. Pahoissa tapauksissa koko lanneselkä kaartuu pyöreäksi ja häntä kääntyy takajalkojen väliin.
Iliopsoaksen vamma todetaan eläinlääkärissä joko palpoinnin ja taivutusten perusteella tai ultraäänellä. Myös magneetti- tai CT-kuvausta voidaan käyttää, mutta ne eivät ole niin tavallisia.
On myös tärkeää huomioida, että iliopsoas vamma voi esiintyä yhdessä muiden vaivojen kanssa, kuten ristisidevamma tai lonkkavika.
Hoito
Iliopsoaksen vammat hoidetaan konservatiivisesti, ellei lihas ole kokonaan irronnut kiinnityskohdastaan, mutta tämä on harvinaista. Koira voi palata normaaliin liikkumiseen vamman parannuttua. Hoito kannattaa aloittaa heti oireiden ilmettyä, jotta paraneminen olisi mahdollisimman nopeaa.
Tyypillinen hoitoprotokolla:
- Lepo ja liikkeen rajoittaminen
Ensimmäinen ja tärkein vaihe on lopettaa kaikki riekkuminen ja hyppiminen. Koiraa tulee pitää hihnassa ulkoilun ajan ja välttää äkkinäisiä liikkeitä, hyppyjä ja juoksemista. Tämä vähentää lisävaurion riskiä ja antaa lihakselle aikaa parantua. - Lääkkeet
Eläinlääkäri voi määrätä kipulääkkeitä tai lihasrelaksantteja paranemisen edistämiseksi. - Kuntoutus
Lihasvamma tarvitsee asteittaista kuormitusta parantuakseen taas vahvaksi, minkä takia fysioterapia on erittäin suositeltavaa, mikäli halutaan päästä hyvään lopputulokseen.
Akuuttivaiheessa vaurioalueelle usein laitetaan laserhoitoa edistämään kudoksen paranemista.
Myös terapeuttinen harjoittelu on tärkeää aloittaa heti ja siinä edetään kuormittavampiin tehtäviin kuntoutuksen edetessä. Keskivartalon ja lantion alueen lihasten monipuolinen vahvistaminen ovat ensisijaisia harjoittelun kohteita.
Myös yleistä liikuntaa lisätään eläinfysioterapeutin tai eläinlääkärin ohjeiden mukaan.
Manuaalinen hoito. Iliopsoaksen vammat aiheuttavat usein kireyksiä eri puolille kehoa ja niiden säännöllinen käsittely edistää symmetristä kehonkäyttöä ja kuntoutumista.
Lopuksi
Iliopsoas-vammat ovat koirilla yleisiä etenkin agilitykoirilla ja muilla aktiivisesti liikkuvilla yksilöillä, mutta niitä esiintyy myös kotikoirilla. Tyypillisiä oireita ovat ontuminen, jäykkyys ja haluttomuus hypätä. Useimmat tapaukset paranevat hyvin huolellisella hoidolla, joka sisältää levon, lääkityksen ja asteittain etenevän kuntoutuksen. Oikea-aikainen diagnosointi ja kuntoutus varmistavat parhaan mahdollisen lopputuloksen.
Lisälukemisena varsinkin agilityharrastajille voin suositella Sack ym. tutkimusta, joka tehtiin iliopsoas diagnoosin saaneille agilitykoirille. Näistä 72 koirasta 26%: lla kyseessä oli vain iliopsoaksen vamma ja 72%:lla oli myös muita vammoja.
LÄHTEET JA LISÄLUKEMISTA
Bockstahler, B., Levine, D., & Maierl, J. (2011). Essential facts of physical medicine, rehabilitation and sports medicine in companion animals. Schattauer.
Budras, K.-D., McCarthy, P. H., Fricke, W., Richter, R., & Horowitz, A. (2007). Anatomy of the dog: An illustrated text (5th ed.). Schlütersche
Sack D, Canapp D, Canapp S, Majeski S, Curry J, Sutton A, Cullen R. Iliopsoas strain demographics, concurrent injuries, and grade determined by musculoskeletal ultrasound in 72 agility dogs. Can J Vet Res. 2023 Jul;87(3):196-201. PMID: 37397635; PMCID: PMC10291697.
Spinella G, Davoli B, Musella V, Dragone L. Observational Study on Lameness Recovery in 10 Dogs Affected by Iliopsoas Injury and Submitted to a Physiotherapeutic Approach. Animals (Basel). 2021 Feb 6;11(2):419. doi: 10.3390/ani11020419. PMID: 33562039; PMCID: PMC7914594.
